Olen tehnyt vain muutaman silkkiin punotun korun vaikka pidänkin niistä kovasti. Tämä rannekoru on kauniista, suurehkoista ruusukvartsinugeteista, joita olen vaalinut helmilaatikossa jo jonkin aikaa. Niistä tuli ihanan pehmeä ja notkea rannekoru, joka ansaitsi tietysti kauniin lukon.

Sydämenmuotoinen sievä lukko on thai-hopeaa ja olen sen ostanut Thaimaan matkalta muutamia vuosia sitten.

Thai-hopea sisältää hopeaa enemmän kuin normaalisti koruihin käytettävä sterling-hopea ja siksi se ei tummu ollenkaan niin herkästi.

Ja viimeisenä tietysti pakollinen kuva Tyynestä vauhdissa keväthangilla!  Valitettavasti meillä on täällä vielä todella paljon lunta...kevät saisi jo tulla!

Korukoplan helmihaaste

Osallistuin ensi kerran Korukoplan helmihaasteeseen.  Sain parikseni Outiriinan ja tehtäväksi valmistaa Outiriinan lähettämistä helmistä koru.

Eniten päänvaivaa tuotti tuo kuvassa alimmaisena näkyvä kaunis lukko, joka oli minulle aivan uutta mallia ja jonka halusin ehdottomasti korun etuosaan. Alusta asti oli toki selvää, että kaulakoru näistä tulee.

Niin kuin aina, jäi homma viime hetkeen. Osasyynä oli se, että en osannut päättää, minkä ideoistani toteuttaisin. Isompana ongelmana oli kuitenkin se, että ranteeni kipeytyi hiljalleen niin pahaksi, ettei korunteosta voinut kuin haaveilla. Maitopurkkiakaan ei saanut auki. Onneksi kortisonipiikit auttoivat ja pääsin vääntämään lenkkejä. Siinä potiessa ehtivät sitten ajatukset kypsyä valmiiksi ja koru syntyi lopulta nopeasti. Yhtä korua en tosin näistä saanut aikaiseksi vaan tuli kaksi.

Tässä ensimmäinen eli vähän tylsät korvikset. Ajattelin sijoittaa nuo helmet kaulakoruun, mutta viime hetkellä tajusin, että värit eivät kyllä ollenkaan sovi yhteen. Helmien väri on varmaankin montana, yksi lemppareistani, kaunis tumma sininen. Kuva on ihan surkea kun pääsin kuvaamaan vasta illalla ja parempi kamera kieltäytyi yhteistyöstä. Nämä on nyt sitten pokkarilla kuvattu ja sen huomaa tuloksesta.

Kaulakorusta tuli mielestäni ihan kiva ja taas epäsymmetrinen! Materiaalit ovat hopeoitu kuparilanka, kivat avain ja lukko ovat korumetallia ja helmet kai lasia. Sydänriipus löytyi omista varastoista tähän jatkoksi, väri on luonnossa ihan sama kuin kauniilla raidallisilla lasihelmillä. Omista varastoista on peräisin myös niskassa oleva valmisketju ja eteen sijoittuva rengas, hopeoituja nämäkin.

Lukko sijoittuu eteen vasemmalle, valitettavasti se näkyy vähän huonosti näissä kuvissa. Oikeasti koru on sen verran pitkä, että lukkoa ei edes tarvittaisi, mutta kun se nyt vaan oli niin nätti!

Ja vielä viimeiseksi aivan välttämätön kuva Tyynestä!  Toivotan teille kaikille lukijoille yhtä riemukasta maaliskuuta!

Helmikuun eläimiä

Olemme Tyynen kanssa nauttineet pitenevistä päivistä ja leudommasta säästä. Tänään tuli kyllä taas lunta niin paljon, että kävely metsässä oli aika rankkaa, kun polkua ei ollut vielä kukaan kulkenut ennen meitä pyryn jälkeen. No, riittipä sitten vähän lyhyempi lenkki. Tyyne ei tykännyt siitä, että tuuli pudotteli lunta oksilta koiran päälle...

Vähän kesäisempi on tämä toinen eläin. Olen jo pitkään ihaillut kauniita kelloja Bohemiassa ja lopulta raatsin sellaisen ostaa. Värinä on minulle vähän vieraampi pronssi, mutta kun hopeisia ei ollut niin ei ollut.

Tämä oli ensimmäinen tekemäni epäsymmetrinen koru ja vieläkin mietin, pitäisikö se kuitenkin purkaa ja rakentaa symmetriseksi. No, olkoon nyt tuollainen ainakin vähän aikaa. Itse tehdyssä korussa on se hyvä puoli, että sen voi helposti laittaa paloiksi, jos haluaa.

 Ensin ajattelin vain ripustaa kellon yksinkertaiseen ketjuun, mutta sitten iski into tehdä kaikenlaista muutakin ja tästä tulikin nyt sitten aikamoinen sekametelisoppa eri tekniikoita. Ketjun punoin loppujen lopuksi itse, lankana on Artistic Wire väri bronze gunmetal, joka on hyvin tumma ruskea. Langasta oli yllättävän helppo sahata lenkkejä, punominen oli vähän haasteellisempaa, koska lanka on aika pehmeää ja lenkit muuttavat helposti muotoaan. Niskaosassa muinaisketjua ja helmien välissä Oilia.

Perhosen ripustaminen tuotti vähän tuskaa. Yhtään sopivan väristä valmista linkkiä ei löytynyt mistään, joten loppujen lopuksi tämäkin tuli tehtyä itse. Valmiin halvan pyöreän linkin päälle on kieputettu Artistic wire-lankaa, jossa Swarovskin kristalleja kahdessa värissä, White opal ja Air blue opal.

Ketjuun ujutin mukaan kiviä, joista valitettavasti tuon sinisen laadusta ei ole oikein selvää muistikuvaa. Aina pitäisi kirjoittaa muistiin, mitä on ostanut...Joka tapauksessa väri on täysin sama kuin sinisissä Swarovskeissa. Kauniit valkoiset ruusut ovat ´valkoista jadea´, mitä sitten lieneekin.

Tänään kuvasin paljon muitakin koruja, mutta esitellään niitä sitten myöhemmin tällä viikolla. Viimeisenä vielä kuva Tyynestä, joka löysi metsästä ihania hajuja. Pysytään mekin yhtä uteliaina ja innostuneina kuin Tyyne!

Uusi vuosi - vanhoia juttuja

Ulkona on niin kamalan kylmä tuuli, että nytpä lopulta maltan istua hetkeksi tietokoneen ääreen ja päivittää blogia. Kaikki nämä korut ovat syntyneet loppuvuoden aikana, mutta kuvaus on ollut nihkeää valon puutteen vuoksi. Tässä näitä nyt kuitenkin sitten olisi.

Pari ensimmäistä ovat työkaverin pienille sukulaistytöille, toivottavasti olivat mieluisia!  Tässä ensimmäisessä vaalean violetteja makeanvedenhelmiä ja Swarovskin sydänriipus. 

Tässä toisessa sitten ihanan pinksuja makeanvedenhelmiä ja pikkuruinen Swarovskin sydän tässäkin. Makeanvedenhelmistä on mukava tehdä, koruista tulee kevyitä ja kivoja käyttää. Harmi vain, että makeanvedenhelmiä on nykyisin vaikea löytää maksamatta itsensä kipeäksi tai joutumatta tyytymään ihan kökkölaatuun. Nämä helmet löytyivät onneksi vanhoista varastoista. Eiväthän nuo millään lailla täydellisiä ole, osa vähän rupuisiakin, mutta mielestäni nättejä silti.



Näitä yksinkertaisia amulettirannekkeita olen tehnyt paljon. Tämä tuli työkaverille, jonka ainoa toivomus väristä oli ´ei sinistä´, kuulemma vaihtelun vuoksi.  Niinpä tässä on sitten erilaisia violetin ja tumman pinkin sävyjä, jotka valitettavan huonosti erottuvat kuvassa. Materiaalit ovat hopeoitua metallia, lasia ja simpukankuorta. Tuon kivan ketjun tilasin Helmetin kimppatilauksessa Kiinasta ja olen ollut siihen todella tyytyväinen, juuri sopivan kokoista esim rannekorun pohjaksi.

Viimeisenä sitten korusetti, tilaustyö tämäkin. Hopeaa ja Swarovskeja, tuo ihana sävy on silver shade, joka on melkein kirkas mutta ei ihan. Näistä tuli niin nätit, että harmitti niistä luopua!

Vielä sitten piristykseksi talvipäivään meidän Tyyne-typsykkä lelujensa keskellä, syömässä herkullista broilerinpalaa. Samoissa puuhissa on neiti nytkin, mutta repäisenpä tyttelin sieltä lenkille lumiseen metsään! Jospa jaksaisi vaikka tehdän jonkun uudenkin korusen, kun sieltä palaa.

Vähän loiventavaa

Niinhän se on, että kunnon putki kannattaa katkaista loiventelemalla, se on turvallisempaa!  Tässä siis muutamat korvikset, nämäkin viikonlopun satoa.

Ensimmäisenä ihanat kisut, joista toinen on mielenosoitukselliseti kääntänyt häntäpuolensa tänne päin. Älkää kertoko Tyynelle, mutta olen aina ollut mielestäni enemmän kissaihminen, siis ennen Tyynen tuloa. Valitettavasti hengitystieni eivät vain kestä kissoja, joten Tyynekään ei sitten saa kissakaveria.

Nämä kristallikorvikset kuuluvat yhteen edellisen postauksen rannerenkaan kanssa. Värikin näkyy tässä paremmin. Nämä ovat niin sievät, että saatan pitää ne itse. Tykkään tuollaisista kunnolla roikkuvista malleista.

Tässä myös kumppanit edellisen postauksen mustavalkoiselle rannerenkaalle. Hopeoituja osia näissäkin.  Hopea maksaa nykyään niin järkyttävän paljon, että tällaiset edullisemmat versiot houkuttelevat. Onneksi nykyään saa kivan näköisiä ja hyvälaatuisia epäjalojakin metalliosia. Sellaisista muuten tehdään monet ns. merkkikorutkin, kuten Snö tai Pilgrim.

Valkoista kvartsia ja svaroja

Paras viimeiseksi. Työkaveri halusi pitkät korvikset joistain vaaleista helmistä ja tässä ne nyt ovat. Tällä kertaa ihan oikeassa hopeaketjussa roikkuu iso osterinkuorihelmi ja swarovskin kirkas rondelli. Kuva on valitettavan huono, mutta oli mukava nähdä nämä työkaverin korvissa tänään, heilahtelivat oikein kauniisti!

Retkahdus!

Niinhän se on, että melkein jokainen riippuvuusongelmista kärsivä pystyy olemaan jonkin aikaa käyttämättä...tai tässä tapauksessa siis koruilematta. Joitakin lyhyitä repsahduksia on toki ollut, mutta nyt lähti putki päälle oikein kunnolla.

Abstinenssin syykin on toki selvä: Tyyne. Neiti on kasvanut isoksi tytöksi, vuosi on jo mittarissa ja kokoa on tullut hurjasti lisää, järkeä vähän vähemmän. Kesä on mennyt ulkoillessa ja koiran kanssa leikkiessä. Näyttelyissäkin on käyty ja Tyyne on menestynyt vallan mainiosti, olemme oikein ylpeitä.

Tässä kuva Tyynestä metsäretkellä

Niitä korukuvia sitten...
Teen kaikkein mieluiten rannekoruja ja tänään niitä syntyikin oikein aika kasa

Näissä ensimmäisissä huurrettua onyxia ja huurrettua vuorikristallia ja kivoja isoja hopeoituja helmiä

Samaisia hopeoituja metallihelmiä, tällä kertaa aivan ihanan kiinalaisen kristallin kera. Tuo väri on tuollainen jännä harmaan ruskea, luonnossa paljon nätimpi kuin keinovalossa otetussa kuvassa.

En  yhtään tykkää oranssista, mutta tästä tuli oikeastaan aika kiva. Säröakaatteja ja kristalleja kera hopeoitujen metalliosien

Lisää säröakaattia, mustavalkoista ja vihreää, kristallien ja hopeoitujen metalliosien kanssa

'

Sitten vaihteeksi vähän lasihelmiä. Hopeoidut metalliosat tässäkin ja swarovskeja

Nahkanauhat eivät oikein ole minun juttuni, mutta noissa metallihelmissä oli niin isot reiät, että hölskyivät vaijerissa. Tulipa siis tätäkin kokeiltua

Tilasimme (taas kerran) kimpassa Kiinasta kaikenlaista. Onnistunein ostokseni tällä kertaa olivat hopeoidut ketjut, jotka ainakin näyttäisivät oikein hyvälaatuisilta. Tässä ketjuun ripusteltu kaikenlaista härpäkettä...

Näissä parissa seuraavassa taas nättiä perhosketjua kristallien rinnalla

Fossiilikivi on tässä niin kauniin punaista, että tulee ihan joulu mieleen

Tässä myös fossiilikiveä, tällä kertaa vaaleanpunaisena. Fossiilikivi on oikeasti hailakan vaaleanruskeaa, mutta sitä värjätään monilla kirkkailla väreillä

Aagh, tätä keinovaloa!  Kauniin vaaleanpunaiset kristallit näyttävät tässä todella epämääräisen värisiltä. Pitäisi opetella käyttämään kunnolla jotain kuvankäsittelyohjelmaa, josko näistä saisi edes jotenkin aidon värisiä

Ja lopuksi vähän valkoista. Ensimmäisessä makeanvedenhelmiä ja lasia

Tässä toisessa vuorikristallia ja vaaleaa kvartsia.

Ihan pikkuisen myöhässä - ÄHH 27-28

Helmikuu on ohi ja viimeiset ÄHH-korutkin on nyt saatu kuvatuksi. Korut valmistuivat jo helmikuussa, kuten sääntöjen mukaan pitikin.

Nämä toiseksi viimeiset ovat vähän tylsästi korvikset, krysokollaa ja hopeaa.

Kuukauden onnistunein koru - ainakin omasta mielestäni - on tämä viimeinen eli rannekoru kreikkalaisissa väreissä, samalle työkaverille, joka tilasi aiemmin kreikkalaisväriset korvikset.  Valitettavasti kuva ei ole kovin hyvä, mutta erottuvat siitä nyt kuitenkin yksityiskohdat. Kivi on sodaliittia, suurehkoja nugetteja. Lisänä Swarovskin kristalleja, väri dark sapphire, Balin hopeahelmiä, helmihatut ja lukko sekä tuo taivaallisen ihana hopeaputki, joka on Thaimaasta. Enää yksi hopeaputki jäljellä, näitä on todella hillottu hartaudella.

Tyyne kasvaa vauhdilla, neiti painaa jo 17,3 kg!  Pentuhampaat ovat vaihtumassa rautahampaiksi ja puremista pitäisi olla koko ajan tai huonekalut ovat vaarassa. Kuvassa vaikuttava purukalusto ja isännän kourat. Hopeaketju toissavuotista tuotantoa.
Ihmettelettekö, miksi olen moisen kuvan ottanut? Yrittäkääpä vauhdissa saada selvää, ovatko kaikki koiranpennun hampaat oikeassa asennossa! Tästä voi ihan rauhassa tarkastella...

ÄHH 24-26

Oi joi, kone alkaa yskiä näin maalisuoran lähestyessä. Jotain valmistakin on kuitenkin tullut.

Työkaveri toivoi helmikorviksia kaveriksi jo olemassaolevalle solmitulle helminauhalle. Tässä kaksi vaihtoehtoa, joista molemmissa Balin hopeaa ja makeanveden helmiä.

Kaulakoru vaaleanpunaisista makeanveden helmistä, vaijeriin pujotettu. Linkit ovat korumetallia, joihin kiinnitettynä pieniä kristalleja. Edessä roikkuu Swarovskin kristallisydän, joka näkyy yksityiskohtakuvassa paremmin. .

Ja viimeisenä suloisin korumme Tyyne. Neiti aloitti viime viikolla pentukoulun, jossa tämä kuva on otettu. Onneksi pentukoulu järjestetään sisätiloissa eli hallissa, muuten sinne olisi jäätynyt. Hallissa sentään niinkin lämmin kuin -5C. Brrrrrrrrr.......