Helmikuun eläimiä

Olemme Tyynen kanssa nauttineet pitenevistä päivistä ja leudommasta säästä. Tänään tuli kyllä taas lunta niin paljon, että kävely metsässä oli aika rankkaa, kun polkua ei ollut vielä kukaan kulkenut ennen meitä pyryn jälkeen. No, riittipä sitten vähän lyhyempi lenkki. Tyyne ei tykännyt siitä, että tuuli pudotteli lunta oksilta koiran päälle...

Vähän kesäisempi on tämä toinen eläin. Olen jo pitkään ihaillut kauniita kelloja Bohemiassa ja lopulta raatsin sellaisen ostaa. Värinä on minulle vähän vieraampi pronssi, mutta kun hopeisia ei ollut niin ei ollut.

Tämä oli ensimmäinen tekemäni epäsymmetrinen koru ja vieläkin mietin, pitäisikö se kuitenkin purkaa ja rakentaa symmetriseksi. No, olkoon nyt tuollainen ainakin vähän aikaa. Itse tehdyssä korussa on se hyvä puoli, että sen voi helposti laittaa paloiksi, jos haluaa.

 Ensin ajattelin vain ripustaa kellon yksinkertaiseen ketjuun, mutta sitten iski into tehdä kaikenlaista muutakin ja tästä tulikin nyt sitten aikamoinen sekametelisoppa eri tekniikoita. Ketjun punoin loppujen lopuksi itse, lankana on Artistic Wire väri bronze gunmetal, joka on hyvin tumma ruskea. Langasta oli yllättävän helppo sahata lenkkejä, punominen oli vähän haasteellisempaa, koska lanka on aika pehmeää ja lenkit muuttavat helposti muotoaan. Niskaosassa muinaisketjua ja helmien välissä Oilia.

Perhosen ripustaminen tuotti vähän tuskaa. Yhtään sopivan väristä valmista linkkiä ei löytynyt mistään, joten loppujen lopuksi tämäkin tuli tehtyä itse. Valmiin halvan pyöreän linkin päälle on kieputettu Artistic wire-lankaa, jossa Swarovskin kristalleja kahdessa värissä, White opal ja Air blue opal.

Ketjuun ujutin mukaan kiviä, joista valitettavasti tuon sinisen laadusta ei ole oikein selvää muistikuvaa. Aina pitäisi kirjoittaa muistiin, mitä on ostanut...Joka tapauksessa väri on täysin sama kuin sinisissä Swarovskeissa. Kauniit valkoiset ruusut ovat ´valkoista jadea´, mitä sitten lieneekin.

Tänään kuvasin paljon muitakin koruja, mutta esitellään niitä sitten myöhemmin tällä viikolla. Viimeisenä vielä kuva Tyynestä, joka löysi metsästä ihania hajuja. Pysytään mekin yhtä uteliaina ja innostuneina kuin Tyyne!