ÄHH 7-8

Huh huh, on mennyt monta päivää siitä, kun viimeksi päivitin blogia! Koruja on kyllä syntynyt, mutta valokuvaus ei ole oikein sujunut ja olen joutunut osan koruista kuvaamaan uudelleen. Nämäkään eivät häävejä ole, mutta kun ei muka ehdi päivällä kuvata niin ei ehdi.

Tämä ensimmäinen on oikeastaan vanha koru, jonka purin ja kokosin uudelleen vähän (mutta vain vähän) laadukkaammista materiaaleista kuin alkuperäinen. Ihanat cloisonne-helmet Beadworksilta Lontoosta, värit ovat tumma turkoosi ja tumman ruskea. Lisänä lasihelmiä ja korumetallia. Lukko vielä puuttuu...

Rannekorulla sama tarina kuin edellisellä. Tämä on alunperin ihan ensimmäisiä tekemiäni koruja ja huonolaatuinen vaijeri oli venähtänyt tosi pahasti, koru oli jo alkujaankin liian pitkä, joten tässä vähän lyhennetty versio.  Kivet ovat crysokollaa ja aika suuria, niin että koru on aika painava ranteessa. Lisänä vuorikristallia ja korumetallia. Nuo ihanat isot helmihatut ja iso metallihelmi on purettu muistaakseni Portugalista ostetusta kuminauhakorusta, josta maksoin peräti euron. Harmittaa, etten ostanut niitä enempää kuin kolme, vasta jälkikäteen tajusin, kuinka kalliita korumetallisetkin osat voivat olla.

Välillä piristykseksi Tyyne, joka kyllä on vähän taas uuvahtanut. Hurja taistelu pehmosarvikuonoa vastaan päättyi sarvikuonon voittoon, kuten näkyy.

Helmiriippuvuus-työryhmän esittelyä

Saanko esitellä työryhmämme kauniimman ja tärkeimmän jäsenen: Tyyne, 14 viikkoa. Sorminäppäryydessä neidillä on jonkin verran toivomisen varaa, mutta innostuksessa ei puutteita ole havaittu. Erityisen mieluista on FMG:ltä saapuneitten isojen pahvilaatikoitten jyystäminen paloiksi.

Tänään Tyyne oli leikkimässä yhdessä sisarustensa kanssa, mukana oli viisi pentua seitsemästä ja vielä pentueen isäkin. Jälleennäkeminen oli riemukas ja vauhtia piisasi. Tyyne kirmasi kuin delfiini lumikinoksessa (voiko delfiini tehdä niin?), kiipeili lumikasassa kuin orava ja pomppi sisarustensa niskaan ryminällä.

Kuvassa jo hieman touhusta uupunut neito, joka tällä hetkellä nukkuu sikeästi ja kovaa kuorsaten.

Tyyne oli askarrellut (emäntänsä pienellä avustuksella) kasvattajalleen sievän rannekorun sugliitista ja hopeasta, mutta valitettavasti koru jäi kaikessa räminässä kuvaamatta.