Kierrätystä ja koiruuksia

Korukopla esitti jälleen haasteen: tee kierrätyskoru, johon et osta mitään uusia materiaaleja. Heti haasteesta luettuani tiesin, mitä teen eli toteutan kauan muhineen oudon suunnitelmani. Onko tämä nyt sitten tarkkaan ottaen kierrätystä, siitä en ole ihan varma.

Päämateriaali on tässä:

Ei, se ei ole väärä kuva - tämän korun päämateriaali on kierrätetty meidän pienestä hauvelista. Neitosella on karvanlähtöaika, joka tarkoittaa sitä, että koko talous on kuorrutettu koirankarvoilla. En nyt sentään niitä lähtenyt lattioilta keräilemään vaan ihan pelkästään harjasta, josta niitä kertyykin nopeasti pussillinen. Tuo taaempi kasa on Tyynen karvaa, edessä oleva lampaanvillaa. Lisäksi on käytetty oliiviöljysaippuaa ja hopealangan jätepätkiä, jotka kuitenkin unohdin kuvata, joten tässä nyt koko lankakieppi.

Seuraavaksi tehdään pallero, johon noin 3/4 Tyynen karvaa ja 1/4 lampaanvillaa. Mukaan vettä ja saippuaa sekä muutama minuutti pyöritystä ja voilá, meillä on käsissämme pieni huopahelmi.

Korupiikit tein itse niistä muutaman sentin mittaisista hopealangan pätkistä, samoin korvakorukoukut. Ainoastaan helmihatut ovat käyttämättömät, mutta nekin niin kauan laatikossa lojuneet, että ovat ihan tummentuneet.

Tällaiset niistä tuli - ´Tyyne´ -korvikset

Todellisuudessa ne ovat luonnonvalkoiset, eivät harmaat niinkuin tässä kuvassa. Täällä on satanut koko päivän, joten kuva piti ottaa sisätiloissa. Mutta noita karvoja niistä sojottaa joka suuntaan, vähän kuin Tyynestäkin.

Vielä viimeiseksi kuva päivän sankarittaresta, tällä kertaa lempipaikallaan korkean kiven päällä ihmettelemässä maailman menoa. Neiti on innostunut uimaan ja tässäkin kuvassa ollaan melko märkiä...

Vähän mustavalkoista...

Vuosia sitten kävin värianalyysissä, silloin kun se oli niin uutta ja muodikasta. Analyysi vahvisti sen, minkä jo tiesin muutenkin: musta ei ole minun värini. Se on kyllä sääli, koska mustavalkoinen on aina niin tyylikästä. Niinpä nämä mustat korut menevät myyntiin; toivottavasti sopivat jollekulle muulle! Ainahan sitä on niitä onnekkaita, jotka voivat mustaakin käyttää.

Tässä nyt pari mustavalkoista korua, joihin itse olen aika tyytyväinen.

Tämä ensimmäinen setti, lyhyt kaulakoru ja korvikset, ovat todella ihanan kevyet ja mukavat käyttää. Materiaalina on helmiäinen, johon on jotenkin saatu noin kauniit kuviot. Helmet on ostettu pari vuotta sitten Lontoosta ja olen niitä säästellyt tähän asti. Lisänä pienen pieniä onyx-helmiä ja hopeanvärisiä lasihelmiä. Lukko on hopeoitua korumetallia.

Toinen koru on juhlavampi, vaijeriin tehty kuten tuo edellinenkin. Kivet ovat onyxia, kauniita viistehiottuja muistaakseni 10mm kokoisia ja sitten pienempiä. Lisänä valkoista lumikvartsia, lasia ja hopeoituja välihelmiä. Hopeoidussa riipuspidikkeessä roikkuu iso viistehiottu lasihelmi, joka luonnossa kimaltaa paljon kauniimmin kuin tässä kuvassa.

Luulin tehneeni tähän korviksetkin, mutta ainakaan kuvaa ei löydy mistään. Äkkiäkös sellaiset tähän tekee tarvittaessa.

Nyt pitäisi vielä löytää Tyynestä joku keväinen kuva. Se on vähän vaikeaa, kun täällä on vielä lunta aika tavalla. Niinpä muistelemme vielä pääsiäistä ja sitä, kuinka typykkä käsitteli virpojien tuliaiset. Tänään sentään jo löytyi sinivuokkoja, mutta kamera oli kotona. Ensi kerralla sitten. Täytyykin tehdä jotain sinistä...

Olen tehnyt vain muutaman silkkiin punotun korun vaikka pidänkin niistä kovasti. Tämä rannekoru on kauniista, suurehkoista ruusukvartsinugeteista, joita olen vaalinut helmilaatikossa jo jonkin aikaa. Niistä tuli ihanan pehmeä ja notkea rannekoru, joka ansaitsi tietysti kauniin lukon.

Sydämenmuotoinen sievä lukko on thai-hopeaa ja olen sen ostanut Thaimaan matkalta muutamia vuosia sitten.

Thai-hopea sisältää hopeaa enemmän kuin normaalisti koruihin käytettävä sterling-hopea ja siksi se ei tummu ollenkaan niin herkästi.

Ja viimeisenä tietysti pakollinen kuva Tyynestä vauhdissa keväthangilla!  Valitettavasti meillä on täällä vielä todella paljon lunta...kevät saisi jo tulla!

Korukoplan helmihaaste

Osallistuin ensi kerran Korukoplan helmihaasteeseen.  Sain parikseni Outiriinan ja tehtäväksi valmistaa Outiriinan lähettämistä helmistä koru.

Eniten päänvaivaa tuotti tuo kuvassa alimmaisena näkyvä kaunis lukko, joka oli minulle aivan uutta mallia ja jonka halusin ehdottomasti korun etuosaan. Alusta asti oli toki selvää, että kaulakoru näistä tulee.

Niin kuin aina, jäi homma viime hetkeen. Osasyynä oli se, että en osannut päättää, minkä ideoistani toteuttaisin. Isompana ongelmana oli kuitenkin se, että ranteeni kipeytyi hiljalleen niin pahaksi, ettei korunteosta voinut kuin haaveilla. Maitopurkkiakaan ei saanut auki. Onneksi kortisonipiikit auttoivat ja pääsin vääntämään lenkkejä. Siinä potiessa ehtivät sitten ajatukset kypsyä valmiiksi ja koru syntyi lopulta nopeasti. Yhtä korua en tosin näistä saanut aikaiseksi vaan tuli kaksi.

Tässä ensimmäinen eli vähän tylsät korvikset. Ajattelin sijoittaa nuo helmet kaulakoruun, mutta viime hetkellä tajusin, että värit eivät kyllä ollenkaan sovi yhteen. Helmien väri on varmaankin montana, yksi lemppareistani, kaunis tumma sininen. Kuva on ihan surkea kun pääsin kuvaamaan vasta illalla ja parempi kamera kieltäytyi yhteistyöstä. Nämä on nyt sitten pokkarilla kuvattu ja sen huomaa tuloksesta.

Kaulakorusta tuli mielestäni ihan kiva ja taas epäsymmetrinen! Materiaalit ovat hopeoitu kuparilanka, kivat avain ja lukko ovat korumetallia ja helmet kai lasia. Sydänriipus löytyi omista varastoista tähän jatkoksi, väri on luonnossa ihan sama kuin kauniilla raidallisilla lasihelmillä. Omista varastoista on peräisin myös niskassa oleva valmisketju ja eteen sijoittuva rengas, hopeoituja nämäkin.

Lukko sijoittuu eteen vasemmalle, valitettavasti se näkyy vähän huonosti näissä kuvissa. Oikeasti koru on sen verran pitkä, että lukkoa ei edes tarvittaisi, mutta kun se nyt vaan oli niin nätti!

Ja vielä viimeiseksi aivan välttämätön kuva Tyynestä!  Toivotan teille kaikille lukijoille yhtä riemukasta maaliskuuta!

Helmikuun eläimiä

Olemme Tyynen kanssa nauttineet pitenevistä päivistä ja leudommasta säästä. Tänään tuli kyllä taas lunta niin paljon, että kävely metsässä oli aika rankkaa, kun polkua ei ollut vielä kukaan kulkenut ennen meitä pyryn jälkeen. No, riittipä sitten vähän lyhyempi lenkki. Tyyne ei tykännyt siitä, että tuuli pudotteli lunta oksilta koiran päälle...

Vähän kesäisempi on tämä toinen eläin. Olen jo pitkään ihaillut kauniita kelloja Bohemiassa ja lopulta raatsin sellaisen ostaa. Värinä on minulle vähän vieraampi pronssi, mutta kun hopeisia ei ollut niin ei ollut.

Tämä oli ensimmäinen tekemäni epäsymmetrinen koru ja vieläkin mietin, pitäisikö se kuitenkin purkaa ja rakentaa symmetriseksi. No, olkoon nyt tuollainen ainakin vähän aikaa. Itse tehdyssä korussa on se hyvä puoli, että sen voi helposti laittaa paloiksi, jos haluaa.

 Ensin ajattelin vain ripustaa kellon yksinkertaiseen ketjuun, mutta sitten iski into tehdä kaikenlaista muutakin ja tästä tulikin nyt sitten aikamoinen sekametelisoppa eri tekniikoita. Ketjun punoin loppujen lopuksi itse, lankana on Artistic Wire väri bronze gunmetal, joka on hyvin tumma ruskea. Langasta oli yllättävän helppo sahata lenkkejä, punominen oli vähän haasteellisempaa, koska lanka on aika pehmeää ja lenkit muuttavat helposti muotoaan. Niskaosassa muinaisketjua ja helmien välissä Oilia.

Perhosen ripustaminen tuotti vähän tuskaa. Yhtään sopivan väristä valmista linkkiä ei löytynyt mistään, joten loppujen lopuksi tämäkin tuli tehtyä itse. Valmiin halvan pyöreän linkin päälle on kieputettu Artistic wire-lankaa, jossa Swarovskin kristalleja kahdessa värissä, White opal ja Air blue opal.

Ketjuun ujutin mukaan kiviä, joista valitettavasti tuon sinisen laadusta ei ole oikein selvää muistikuvaa. Aina pitäisi kirjoittaa muistiin, mitä on ostanut...Joka tapauksessa väri on täysin sama kuin sinisissä Swarovskeissa. Kauniit valkoiset ruusut ovat ´valkoista jadea´, mitä sitten lieneekin.

Tänään kuvasin paljon muitakin koruja, mutta esitellään niitä sitten myöhemmin tällä viikolla. Viimeisenä vielä kuva Tyynestä, joka löysi metsästä ihania hajuja. Pysytään mekin yhtä uteliaina ja innostuneina kuin Tyyne!

Uusi vuosi - vanhoia juttuja

Ulkona on niin kamalan kylmä tuuli, että nytpä lopulta maltan istua hetkeksi tietokoneen ääreen ja päivittää blogia. Kaikki nämä korut ovat syntyneet loppuvuoden aikana, mutta kuvaus on ollut nihkeää valon puutteen vuoksi. Tässä näitä nyt kuitenkin sitten olisi.

Pari ensimmäistä ovat työkaverin pienille sukulaistytöille, toivottavasti olivat mieluisia!  Tässä ensimmäisessä vaalean violetteja makeanvedenhelmiä ja Swarovskin sydänriipus. 

Tässä toisessa sitten ihanan pinksuja makeanvedenhelmiä ja pikkuruinen Swarovskin sydän tässäkin. Makeanvedenhelmistä on mukava tehdä, koruista tulee kevyitä ja kivoja käyttää. Harmi vain, että makeanvedenhelmiä on nykyisin vaikea löytää maksamatta itsensä kipeäksi tai joutumatta tyytymään ihan kökkölaatuun. Nämä helmet löytyivät onneksi vanhoista varastoista. Eiväthän nuo millään lailla täydellisiä ole, osa vähän rupuisiakin, mutta mielestäni nättejä silti.



Näitä yksinkertaisia amulettirannekkeita olen tehnyt paljon. Tämä tuli työkaverille, jonka ainoa toivomus väristä oli ´ei sinistä´, kuulemma vaihtelun vuoksi.  Niinpä tässä on sitten erilaisia violetin ja tumman pinkin sävyjä, jotka valitettavan huonosti erottuvat kuvassa. Materiaalit ovat hopeoitua metallia, lasia ja simpukankuorta. Tuon kivan ketjun tilasin Helmetin kimppatilauksessa Kiinasta ja olen ollut siihen todella tyytyväinen, juuri sopivan kokoista esim rannekorun pohjaksi.

Viimeisenä sitten korusetti, tilaustyö tämäkin. Hopeaa ja Swarovskeja, tuo ihana sävy on silver shade, joka on melkein kirkas mutta ei ihan. Näistä tuli niin nätit, että harmitti niistä luopua!

Vielä sitten piristykseksi talvipäivään meidän Tyyne-typsykkä lelujensa keskellä, syömässä herkullista broilerinpalaa. Samoissa puuhissa on neiti nytkin, mutta repäisenpä tyttelin sieltä lenkille lumiseen metsään! Jospa jaksaisi vaikka tehdän jonkun uudenkin korusen, kun sieltä palaa.